Kunnia kävelylle ja ulkoilulle!

Kävelin muutama päivä sitten ihanassa ulkoilmassa ja nautin kevättalven tunnusta. Tosin lumi on sulanut paikoin lätäköiksi, paikoin loskaksi ja kaiken kukkuraksi katuja peittää epätasainen kerros jääkukkuroita. Kuitenkin nautin. Ulkoilma tekee ihmisestä onnellisen. Tuuli puhaltaa päähän tilaa. Ajatukset lähtevät rullaamaan. Tylsät ja junnaavat ajatukset lähtevät matkaamaan tuuleen. 

Kävellessä tulee tilaa ajatuksille. Joskus ajatukset painivat ongelman kimpussa joka ikisen sekunnin murto-osan täyttäen. Itse sitä jo alkaa hikeentyä ja piinaantuu ajatusten kehästä. Olen oppinut, milloin tilanteen selvittely vaatii kävelyä. Usein ratkaisu saattaa tupsahtaa mieleen tuosta vain, muutamien metrien jälkeen. Ilman, että itse tarvitsee ponnistella sen eteen enää. 

Suosittelen kävelyä kaikille! Kävellä voi omaan tahtiin: nopeasti, hitaasti, puolijuoksua, välillä pysähtyen. Kävellessä voi katsella luontoa, taloja, kulkuvälineitä, ihmisiä tai omia kenkiään. Voi haastaa itsensä kävelemällä pidempään, nopeampaan tai hitaammin kuin edellisellä kerralla. Kävellessä voi laittaa vaikka tenttiin lukemiaan asioita järjestykseen päässä, kehittää oman laulun, runon tai vaikka tarinan. 

Kun kävelyyn ja ulkoiluun tottuu, ei voi olla ilman sitä. Useimmat meistä viettävät työpäivän sisällä eli kahdeksan tuntia ilman raikasta ilmaa. Aamulla mennään töihin autolla tai julkisilla ja ulkona ollaan vain pakollinen odotteluaika. Jos sitten työpäivän päätteeksi rientää kulkuvälineellä kotiin ja viettää illan kotona -ei ole ihmekään, että väsyttää. 

Optimi on mielestäni se, että pyrkii joka päivä ulkoilemaan edes vähän aikaa. Kymmenen minuutin yhtäjaksoinen liikunta jo parantaa kestävyyskuntoa, jos ei ole harrastanut liikuntaa juurikaan ja on huonokuntoinen. 

Testaa vaikka!