Pieniä ihmeitä!

Olen muutaman viikon ajan aamulla töihin lähtiessä kuunnellut lintujen liverrystä. Ensin epäilin korviani ja luulin kuulevani kuuloja. Mutta liverrys on jatkunut aamusta toiseen ja uskon nyt, että se on totta. Aivan mahtavaa, serenaadi katulamppujen loisteessa. Onko luonto seonnut vai onko tämä ihan normaalia?

Tuo laulu sai minut ajattelemaan kevättä ja kesää. Sitä aikaa, kun luonto herää. 

Ja selatessani valokuviani, halusin poimia nämä kuvat ja kertoa niiden herättämistä ajatuksista. 

Viime vuoden toukokuussa olin lähdössä työpäivän jälkeen kotia kohti. Minulla oli tapana tarkkailla pysäkin vieressä olevia ruusupensaita. Kevät oli edennyt jo niin pitkälle, että ruusupensaassa oli kunnon lehdet. Ja tuona päivänä näinkin ruusupensaan lehdellä leppäkertun. Kevään ensimmäisen! Kun kuvasin sitä, se kipitti karkuun. Voi, millainen ilo pienestä leppäkertusta syntyi. 

Kuinka usein kävelemmekään tuttuja reittejä töihin, kotiin, kouluun, harrastukseen silmät ummessa. Olemme läsnä, mutta emme havaitse ympärillämme olevaa elämää. Kun kulkee avoimin mielin ja aistit valppaina, kokee pieniä ihmeitä!