Jouluaskartelua!

Innostuin askartelemaan tänään. Tein käden käänteessä upean joulutähden. 

Työkaverini teki tälläisen tähden, enkä huomannut kysyä, mistä idea oli peräisin. 

Haluaisin kiittää sitä, joka on keksinyt tämän idean. Kuinka jollekin on voinut edes tulla mieleen- yhdistää paperipusseja joulutähdeksi?! 

Löysin muutaman blogin, jossa oli kuvattu tähden tekovaiheet ja eri värisiä tähtiä. Laitan tähän vain kuvan valmiista tähdestä. 

Paperipusseja liimataan päällekkäin, pussin alareunat yhteen ja pussin keskiosaan liimaviiva. Minulla oli seitsemän ruskeaa, tavallista paperipussia. Kun pussit on liimattu yhteen, leikataan yläosa (suuaukot) teräväksi kärjeksi. Näin >. 

Avataan tähdeksi ja ripustetaan. 

Tähden voi koristella miten haluaa- glitterillä, tarroilla, maalaten, valoilla...

Taidan alkaa tähtitehtailijaksi :) 

Kaunis Kiitos idean keksijälle! 

Ihanaa Joulunaikaa! 

Hyvää Joulun odotusta!

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Olisi ollut paljon kirjoitettavaa, mutta aina se vain jäi muiden juttujen jalkoihin. 

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Nautin suunnattomasti siitä, että kotona pimeässä kynttilät ja sisustusvalot luovat nopeasti kodikkaan tunnelman. Hämärässä elämä on mallillaan ja kaikki, mitä tarvitsee, on siinä. Ei ole kiire mihinkään, on turvallinen ja hyvä olla. Tuntuukohan talviunille vetäytyvästä karhusta samalle? 

Seuraan jouluvalojen ilmestymistä ikkunoille ja ympäristöön innokkaana. Tunnen riemua syttymään palavista valoista. On kiva katsoa, millä kaikilla tavoilla valoja ripustetaan. Tämä aika on valojen leikkiä ja juhlaa. 

Perinteisesti pikkujouluna, lauantaina ennen ensimmäistä adventtia, otan esiin jouluvalot ja alan pukemaan kotia jouluasuun asuste kerrallaan. 

Mortteliin ilmestyi joulupallot ja pöydälle pitsiliinan kera perinteinen sähkökynttelikkö. 

Nautinnollista Joulun odotusta sinulle! 

lauantaina 2. toukokuuta, 2015

Sain Facebookissa runohaasteen ja päätin kirjoittaa haasteeseen viisi omaa runoa. Tämä on haasteen viides ja viimeinen runo. Haluan kirjoittaa sen tänne blogiin.

Värit ovat aina olleet minulle tärkeitä. Siksi tämä väriruno syntyi itsestään.

Vuosi

Valkoinen, valkoinen, harmaa.

Musta. 

Harmaa, harmaa, vähempi harmaa.

Ruskea. Likainen.

Orastava vaalean vihertävä. 

Vihreä. Keltainen. Sininen.

Keltainen. Oranssi. Keltainen.

Punainen. Ruskea. Harmaa. 

Valkoinen. 

Ihanaa kevään jatkoa sinulle!

Sinä olet 

valmis.

Kaikki paikallaan

täydellisesti.

Juuri niinkuin pitääkin.

Miksi peilistä heijastuva kuva

saa sinut haluamaan muuta.

Toteaisit vain

olen kaunis, riitän 

hymyilisit kuvalle.

Lähtisit jatkamaan matkaa

onnellisena, 

sillä kaikki on paikallaan,

juuri niinkuin sinulla kuuluu olla. 

Olet ainutlaatuinen ja hyvä!

Pieniä ihmeitä!

Olen muutaman viikon ajan aamulla töihin lähtiessä kuunnellut lintujen liverrystä. Ensin epäilin korviani ja luulin kuulevani kuuloja. Mutta liverrys on jatkunut aamusta toiseen ja uskon nyt, että se on totta. Aivan mahtavaa, serenaadi katulamppujen loisteessa. Onko luonto seonnut vai onko tämä ihan normaalia?

Tuo laulu sai minut ajattelemaan kevättä ja kesää. Sitä aikaa, kun luonto herää. 

Ja selatessani valokuviani, halusin poimia nämä kuvat ja kertoa niiden herättämistä ajatuksista. 

Viime vuoden toukokuussa olin lähdössä työpäivän jälkeen kotia kohti. Minulla oli tapana tarkkailla pysäkin vieressä olevia ruusupensaita. Kevät oli edennyt jo niin pitkälle, että ruusupensaassa oli kunnon lehdet. Ja tuona päivänä näinkin ruusupensaan lehdellä leppäkertun. Kevään ensimmäisen! Kun kuvasin sitä, se kipitti karkuun. Voi, millainen ilo pienestä leppäkertusta syntyi. 

Kuinka usein kävelemmekään tuttuja reittejä töihin, kotiin, kouluun, harrastukseen silmät ummessa. Olemme läsnä, mutta emme havaitse ympärillämme olevaa elämää. Kun kulkee avoimin mielin ja aistit valppaina, kokee pieniä ihmeitä!

Kunnia kävelylle ja ulkoilulle!

Kävelin muutama päivä sitten ihanassa ulkoilmassa ja nautin kevättalven tunnusta. Tosin lumi on sulanut paikoin lätäköiksi, paikoin loskaksi ja kaiken kukkuraksi katuja peittää epätasainen kerros jääkukkuroita. Kuitenkin nautin. Ulkoilma tekee ihmisestä onnellisen. Tuuli puhaltaa päähän tilaa. Ajatukset lähtevät rullaamaan. Tylsät ja junnaavat ajatukset lähtevät matkaamaan tuuleen. 

Kävellessä tulee tilaa ajatuksille. Joskus ajatukset painivat ongelman kimpussa joka ikisen sekunnin murto-osan täyttäen. Itse sitä jo alkaa hikeentyä ja piinaantuu ajatusten kehästä. Olen oppinut, milloin tilanteen selvittely vaatii kävelyä. Usein ratkaisu saattaa tupsahtaa mieleen tuosta vain, muutamien metrien jälkeen. Ilman, että itse tarvitsee ponnistella sen eteen enää. 

Suosittelen kävelyä kaikille! Kävellä voi omaan tahtiin: nopeasti, hitaasti, puolijuoksua, välillä pysähtyen. Kävellessä voi katsella luontoa, taloja, kulkuvälineitä, ihmisiä tai omia kenkiään. Voi haastaa itsensä kävelemällä pidempään, nopeampaan tai hitaammin kuin edellisellä kerralla. Kävellessä voi laittaa vaikka tenttiin lukemiaan asioita järjestykseen päässä, kehittää oman laulun, runon tai vaikka tarinan. 

Kun kävelyyn ja ulkoiluun tottuu, ei voi olla ilman sitä. Useimmat meistä viettävät työpäivän sisällä eli kahdeksan tuntia ilman raikasta ilmaa. Aamulla mennään töihin autolla tai julkisilla ja ulkona ollaan vain pakollinen odotteluaika. Jos sitten työpäivän päätteeksi rientää kulkuvälineellä kotiin ja viettää illan kotona -ei ole ihmekään, että väsyttää. 

Optimi on mielestäni se, että pyrkii joka päivä ulkoilemaan edes vähän aikaa. Kymmenen minuutin yhtäjaksoinen liikunta jo parantaa kestävyyskuntoa, jos ei ole harrastanut liikuntaa juurikaan ja on huonokuntoinen. 

Testaa vaikka!

Tästä se alkaa :) 

Tänään pitkäaikainen haaveeni toteutuu. Aloitan oman blogin kirjoittamisen.

Sain tähän viimeisen kimmokkeen, kun kaksi ystävääni aloitti bloginsa. Kiitos Kreetta ja Hanna!  ❤️

Nyt on sopiva hetki toteuttaa haave.

Haluan kirjoittaa asioista, jotka kiinnostavat minua. Uskon, että samat asiat kiinnostavat muitakin.

Haluan jakaa ajatuksiani ja innostaa muitakin hyvinvointiin ja elämästä nauttimiseen. Haluan jakaa iloa ja energiaa. 

Elämä on ainutkertaista ja mukava laji!

Tervetuloa mukaan!